Jotta eurooppalaiset todella tuntisivat olevansa osa Eurooppa-hanketta, heidän olisi hyödyttävä suoraan EU:n talousarviosta muun muassa luomalla yhdessä yhteisöpohjaisia hankkeita. Tällaisia lähestymistapoja on olemassa (esim. CLLD-menetelmät ja -vahvistus, Leader), mutta niitä on vain vähän. Yksi esimerkki tällaisesta yhteisöpohjaisesta lähestymistavasta ovat energiayhteisöt. Uusiutuvien energialähteiden yhteisöllisen omistajuuden mahdollisuudet EU:ssa ovat huomattavat. Vuoteen 2050 mennessä ennustetaan, että noin 45 prosenttia uusiutuvan energian tuotannosta voisi olla EU:n kansalaisten omistuksessa, josta noin neljännes voisi tulla energiayhteisöjen, kuten osuuskuntien, kautta. Toisessa tutkimuksessa on arvioitu, että pelkästään vuoteen 2030 mennessä on olemassa 176 miljardin euron sosiaalinen potentiaali, joka voitaisiin valjastaa EU:n kansalaisilta, jotka haluavat investoida energiaosuuskuntiin, jolloin yhteenlaskettu tuotantopotentiaali olisi 195 805 gigawattituntia vuodessa. Tällä hetkellä useimmat energiayhteisöt eivät käytä EU:n varoja, koska ne pitävät niitä liian pitkälle menevinä ja byrokraattisina. EU:n varojen saantia olisi yksinkertaistettava, keskitettävä ja nopeutettava erityisten keskitettyjen asiointipisteiden tai tukiorganisaatioiden (esim. energiayhteisöjen kansallisten liittojen) avulla.