Jotta voimme varmistaa todellisen sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, meidän on siirryttävä loputtomaan kasvuun perustuvien talousmallien ulkopuolelle. Kasvun jälkeisessä lähestymistavassa Euroopalle tunnustetaan, että vaurautta ei voida rakentaa resurssien liikakäytöllä, ekologisella tuhoutumisella, eriarvoisuuden syventämisellä ja palkattoman hoivatyön aliarvostuksella, jotka kaikki heikentävät tulevien sukupolvien hyvinvointia. Todellinen sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa elämistä maapallon resurssien rajoissa ja resurssien oikeudenmukaista jakamista ajan mittaan. Tämä edellyttää siirtymistä BKT:n kasvun ensisijaisesta tavoitteesta hyvinvointiin ja hoivaan keskeisenä poliittisena tavoitteena. Julkisissa investoinneissa on asetettava etusijalle sosiaalinen ja ekologinen selviytymiskyky – hoitotyö, koulutus, ilmastonmuutokseen sopeutuminen – eikä kasvu sen itsensä vuoksi. Hallitusten olisi seurattava ja ohjattava yksityisiä toimijoita ja rahoitusta joko pääomavalvonnan ja julkisen omistajuuden rakenteiden avulla, jotta voidaan edistää laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita kuin kannattavuuskannustimia. Tämä muutos olisi otettava huomioon finanssipoliittisissa kehyksissä, joissa on hyvinvointi- ja sukupuolitietoisen budjetoinnin ja progressiivisen verotuksen (esim. varallisuusveron) kaltaisia välineitä, joilla varmistetaan, että nykyinen resurssien kulutus ei tapahdu huomisen kustannuksella. Feministisen kasvunjälkeisen lähestymistavan sisällyttäminen sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että talousjärjestelmät toimivat ihmisten ja maapallon hyväksi – nyt ja tulevaisuudessa. Kyse ei ole vain haittojen välttämisestä vaan yhteisen ja kestävän vaurauden rakentamisesta sukupolvien ajan rajallisella planeetalla.